Der Vorstand des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e. V.
wird von der Mitgliederversammlung gewält. Er leitet die Arbeit des Vereins.
Lesen Sie mehr über den Vorstand hier. Per Post erreichen Sie den Vorstand über die Adresse unserer Geschäftsstelle.
Annika Breternitz
Olen Annika, syntynyt 1977 Hildesheimissa, äitini oli suomalainen ja isäni saksalainen. Nelivuotiaana osasin äitini mukaan puhua paremmin suomea kun saksaa. Vuotta myöhemmin isoäitini kuoli Suomessa, ja pian sen jälkeen vanhempani päättivät, että minulle ei enää puhuta suomea. Tuolloin luultiin, että kaksikielisyys on haitallista. Onneksi ne ajat ovat ohi. Noin 10-vuotiaana suutuin niin, että huusin: ”Minäkin haluan oppia suomen kieltä.” Ja siitä lähti kielen oppiminen ja viisi vuotta myöhemmin suomi sujui jo paremmin. Olen Aku Ankalle hyvin kiitollinen, koska hänen kanssaan opin paljon. Koska minun piti vähän taistella oppiakseni suomea, kieli on ollut minulle aina hyvin tärkeä ja kallisarvoinen.
Kun opiskelin Braunschweigissa, vanhempani kuolivat, rakas äitini vuonna 2004. Silloin pelkäsin kovasti, että suomalaisuus minussa kuolee samassa pois. Vuotta myöhemmin hankin kaksoiskansalaisuden ja siitä lähtien olen ollut monissa suomalaisen seurakunnan järjestämissä tapahtumissa mukana, kuten kirjallisuusseminaarissa, jumalanpalveluksissa ja Naisten seminaareissa.
Olen tehnyt tutkimustani ja väitöskirjaa haastattelemalla Saksassa ja Suomessa opettajia heidän näkemyksistään oppilaiden virheistä.
Harrastuksena harjoittelen kieliä, urheilen, laulan, luen ja meditoin.
Työ, jota Saksan suomalaiset seurakunnat tekevät, on rikastuttanut elämääni ja haluaisin olla mukana kehittämässä suomalaisten seurakuntien toimintaa eteenpäin.
Janika Konttinen
Mikael Merenmies
Prof. Dr.-Ing. Markus Miettinen
Olen 48-vuotias, kotoisin Helsingistä ja asunut vuodesta 2012 alkaen vaimoni ja kahden teini-ikäisen poikani kanssa Hessenissä Darmstadtin lähistöllä, ja työskentelen tietoturvatutkimuksen professorina Frankfurt University of Applied Sciences -korkeakoulussa.
Saksan suomalaiseen kirkolliseen työhön tutustuin ensimmäisen kerran jo lapsena isäni toimiessa lounaisen Saksan suomalaispappina 1984–88. Paluu Saksaan ja Frankfurtin suomalaiseen seurakuntaan olikin tavallaan kuin kotiinpaluu. Frankfurtin seurakunnan kirkkoraatiin kuuluin 2013–2024, joista kolme viimeistä vuotta puheenjohtajana.
Saksan suomalaisen kirkollisen työn muutosprosessin myötä supistuvien rahallisten ja henkilöresurssien takia toteutettavat muutokset tuovat mukanaan haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan luovia ratkaisuja ja keskittymistä kirkollisen työn kannalta keskeisiin toimintoihin. Olennaisia kysymyksiä on, miten turvata saksansuomalaisille jatkossakin mahdollisuus kuulla ja lukea hengellistä sanomaa omalla kielellä, ja miten kohdata uudet tulokkaat siten, että he saavat tietää Saksan suomalaisisten seurakuntien toiminnasta ja tuntevat itsensä tervetulleiksi osallistumaan niiden toimintaan. Oman lisänsä tähän tuo se, että Saksan suomalaiset seurakunnat jakautuvat maantieteellisesti laajalle alueelle, ovat hyvin eri kokoisia ja toimintakulttuuriltaan omaleimaisia. Kirkollisen työn muodot Saksassa on jatkossa pyrittävä muokkaamaan sellaisiksi, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin eri seurakuntien tarpeisiin eri puolilla liittotasavaltaa.
Haluan jatkaa SKTK:n johtokunnan puheenjohtajana ja kokemustani hyödyntäen olla rakentamassa Saksan suomalaisen kirkollisen työn tulevaisuutta vaalimalla seurakuntalaisille rakkaita perinteitä, kuitenkin tarvittaessa toimintamuotoja rohkeasti uudistaen sekä kehittämällä myös uusia toimintamuotoja kohtaamaan erityisesti nuorempien sukupolvien tarpeita.
Koska SKTK:n viestintäkoordinaattori on aviopuolisoni, tulen jatkossakin delegoimaan muuten puheenjohtajalle kuuluvat julkaisujen vastaavan päätoimittajan tehtävät varapuheenjohtajalle. En tule myöskään osallistumaan mihinkään keskusteluihin koskien puolisoni työn ehtoja, ja tulen jääväämään itseni kaikista puolisoni työsuhdetta tai työsuhde-etuja koskevista päätöksistä. Vuoden 2025 alusta lukien SKTK:n työntekijät ovat merimieskirkon työntekijöitä, jonka jälkeen SKTK:lla ei tule enää olemaan palkattuja työntekijöitä.
Leena Niemi
Olen lähtöisin Alajärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Nyt asun Münchenissä saksalaisen mieheni kanssa. Müncheniin matka vei Kölnin, Helsingin, Düsseldorfin, Hampurin ja Amsterdamin kautta. Vuosia ulkosuomalaisena on siis mittarissa paljon. Ulkomailla asuminen ei ollut varsinainen suunnitelma tai toive, mutta „vaaransa“ siinä piilee, jos lähtee ulkomaille opiskelemaan.
Työurani tein liike-elämässä ja ennen eläkkeelle siirtymistä työskentelin viimeksi reilut parikymmentä vuotta paperiteollisuuden parissa. Viimeisinä työvuosina, kun kovin kiire oli jo helpottanut, päätin, että keskityn jatkossa asioihin, joihin ei ollut koskaan aikaa. Korona tosin toi stopin matkustushaaveille, mutta kyllä sekin aika vielä tulee. Halusin myös mukaan vapaaehtoistyöhön ja siihen ilmaantui hieno mahdollisuus Münchenin suomalaisessa seurakunnassa. Olen ollut viisi vuotta seurakunnan kirkkoraadin jäsen ja rahastonhoitaja.
Koen seurakuntatyön mielekkäänä ja tärkeänä, oman äidinkielen ja perinteiden vaaliminen on rikkaus ja etuoikeus, vaikka muuten koen integroituneeni saksalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Haluan olla mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvää nykypäivää ja parempaa tulevaisuutta suomalaisen seurakunnan parissa.
Leena Niemi wohnt – nach verschiedenen Stationen in Finnland, Deutschland und den Niederlanden – seit vielen Jahren in München und ist dort aktiv in der finnischen Gemeinde. Sie hat zuletzt in der Papierindustrie gearbeitet und ist jetzt im Ruhestand. „Für mich ist die Arbeit der finnischen Gemeinde sinnvoll und wichtig, denn die Pflege der eigenen Muttersprache und Traditionen sind Reichtum und ein Privileg“, sagt Leena. Sie möchte zu „einem guten Heute und besseren Morgen“ beitragen durch die Arbeit der finnischen Gemeinde beitragen.