Cookies
CookiesLink öffnet sich in einem neuen Tab
Für Postsendungen nutzen Sie bitte die Adresse unserer Geschäftsstelle.
Du kannst mit dem Namen der Person suchen, oder die vollständige Liste aller Kontaktdaten anzeigen lassen. Du kannst die Kontaktdatenliste auch durch die unten stehenden alphabetischen Links filtern; mit einem Klick auf einen Buchstaben kommst du zu den Kontaktdaten der dazugehörigen Nachnamen.
Rippikoulu- ja nuorisotyö / Konfi- und Jugendarbeit
Diakonia, ystäväpalvelu ja lähetystyö / Mission, Diakonie und Besuchsdienst
Olen Jaana Barz, kahden pienen lapsen äiti. Olen syntynyt Berliinissä vuonna 1982 ja asunut lapsena myös lähellä Frankfurt am Mainia. Äitini on suomalainen, isä saksalainen, minulla on kaksoiskansalaisuus ja minut on kasvatettu kaksikielisesti. Olen opiskellut Kölnissä, mm. fennistiikkaa ja asunut nyt jo yli 10 vuotta Leipzigissa.
Rakastan tätä kaupunkia. Leipzigin suomalaisten ryhmä on pieni, mutta pursuamme suorastaan ideoita.
Olen töissä EAF Sachsenin (Evangelische Aktionsgemeinschaft für Familienfragen Sachsen) toimiston hallinto- ja talousvastaavana ja nautin työstäni. Työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa, sosiaalista ja haastavaa. Suomalainen seurakunta on aina ollut pysyvä osa (suomalaista) elämääni. Kun Leipzigiin perustettiin Dresdenin seurakunnan alaosasto, sain tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden kanssa tunsin olevani samalla „aaltopituudella“. Aluepäivillä Bad Bevensenissä 2019 huomasin löytäneeni paikkani tässä yhteisössä ja tunsin oman henkilökohtaisen uskoni vahvistuvan. Olen kiitollinen tästä viikonlopusta: Meillä oli paljon yhteistä, samoja mielipiteitä, tunteita ja kokemuksia.
Uskon luovuuteeni. Olen idearikas ja motivoitunut. Kiitän luottamuksesta ja olen erittäin mielelläni mukana johtokunnan toiminnassa.
Jaana Barz ist Deutsch-Finnin, Mutter von zwei kleinen Kindern und ist verantwortlich für den Bereich Verwaltung und Finanzen bei der Evangelischen Aktionsgemeinschaft für Familienfragen Sachsen (EAF). Aufgewachsen in Berlin und Frankfurt am Main, studierte sie u.a. Fennistik in Köln und lebt seit über 10 Jahren in Leipzig.
"Ich liebe diese Stadt. Ich habe viele Ideen und bin kreativ", sagt Jaana, die sich voller Elan in die Aktivitäten der Finn*innen und Finnland-Gesinnte in Leipzig einbringt. Die finnische Gemeinde sei schon immer ein fester Bestandteil ihres Lebens gewesen, erzählt sie. In der Leipziger Gruppe, die zur finnischen Gemeinde Dresden gehört, sowie auf den Regionaltagen habe sie Menschen kennengelernt, die "auf der gleichen Wellenlänge" sind. "Ich habe meinen Platz in dieser Gemeinschaft gefunden und freue mich darauf, im Vorstand mitzuarbeiten."
Olen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka 60-70-luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksi kuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan. Tulin Lyypekkiin ja olen melkein koko ajan pysynyt sen lähistöllä. Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksen kultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon. Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojan ja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia, työtaakka on vähentynyt; asun maaseudulla Lyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana, säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksi iloksi ja seurakunnankin hyväksi.
Kun tulin ensimmäisen kerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen, koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseen yhteisöön. Olen keittänyt kahvia, leiponut, toiminut kassanhoitajana ja kirkkoraadin puheenjohtajana ja kielikoulun opettajana.
Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokunnassa olen toiminut useampaan otteeseen. Minusta on niin hienoa, että meillä Saksassa on näin paljon äidinkielisiä mahdollisuuksia oman uskontomme harjoittamiseen. Että on löydetty yhteen ja perustettu seurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet, joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihän se ihan itsestään selvää ole! Tärkeintä minulle onkin, että tämä perustajajäsenten usko ja into säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkin olla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristön vaatimuksille.
Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneitten tekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenä mukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisia ratkaisuja työllemme.
Milja von Fragstein ist gelernte Goldschmiedin und wohnt in der Nähe von Lübeck, wo sie einen großen Garten betreut und aus der Ernte Leckeres auch zugunsten der Gemeinde produziert. In der Gemeinde kennt sie alles, von Kaffee kochen bis zum Vorsitz. Mehrmals war sie auch schon Mitglied des Vorstandes des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit.
„Ich finde es großartig, dass wir vielfältige Möglichkeiten haben, unsere Muttersprache zu pflegen und unseren Glauben zu leben“, sagt sie und möchte dazu beitragen, dass der Glaube und die Begeisterung vom Anfang erhalten bleiben und zeitgemäße Formen finden.
Suomi-koulun yhteyshenkilö
Olen Liisa Heinze Karlsruhen seurakunnasta - 57 v., saksalainen mies ja kaksi aikuista lasta. Olen kotoisin Tampereelta, mutta nykyisin tunnen itseni enemmän pälkäneläiseksi. Koulutukseltani olen kääntäjä (FM). Opintojen loppuvaiheen kieliharjoittelu toi minut Karlsruheen reilu 30 vuotta sitten ja jatkuu yhä.
Olen ollut seurakunnassa mukana alusta asti, mutta aluksi lähinnä saamapuolella – en ainoastaan joulujuhlien vieraana, vaan myös henkilökohtaisen avun saajana: aktiiviset seurakuntalaiset vierailivat luonani vakavan masennuksen aikana ja järjestivät esikoiseni kastajaiset puolestani. Myöhemmin olen toiminut aktiivisesti kielikoulussa ja kirkkoraadissa, viimeiset kymmenen vuotta kirkkoraadin puheenjohtajana. Lisäksi olen pyrkinyt jakamaan tietoa ja neuvoja uusmuuttajille mm. Facebookin ryhmien kautta. Työni kautta olen nimittäin perehtynyt erilaisten tutkintojen tunnustamiseen ja muihin muuttoon liittyviin byrokratian haasteisiin.
Johtokunnassa haluan erityisesti luoda tiedotuksen ja vuoropuhelun kautta yhteyttä työikäisiin saksansuomalaisiin - lapsia, nuoria ja ikääntyviä silti unohtamatta.
Liisa Heinze lebt in Deutschland seit 30 Jahren und ist die Vorsitzende der finnischen Gemeinde Karlsruhe. Durch ihre Arbeit als Übersetzerin kennt sie sich aus mit finnisch-deutschen Dokumenten und hilft bei bürokratischen Hürden auch über soziale Medien. Ihr ist es wichtig, dass die finnische kirchliche Arbeit auch für die 30-50-jährigen ansprechend kommuniziert.
Olen Jenni Kempcke, 32-vuotias teologian maisteri. Asun Odenwaldissa pienessä kylässä saksalaisen mieheni, yksivuotiaan poikani ja Sylvester-kissan kanssa. Syntyjäni olen savolainen, mutta opiskeluaikani vietin Helsingissä ja Vantaalla. Rakastuin Saksaan, kun saksalais-suomalainen kummityttöni syntyi – vierailin nimittäin tytön perheen luona usein. Nyt olen asunut Saksassa 4 vuotta. Tällä hetkellä suoritan teologian tohtorin tutkintoa Heidelbergin yliopistossa. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä töitä pappina tai yliopistolla.
Suomessa työskentelin opintojeni ohella useassa eri seurakunnassa, lähinnä suntion tehtävissä. Toimin mielelläni myös seurakunnan vapaaehtoisena (mm. olin mukana vankilavierailulla, ohjasin rippileirillä ja pidin rukoushetkiä). Olen ollut kaksi vuotta Rhein-Neckarin seurakunnan kirkkoraadissa tiedottajana, ja mielelläni tulen mukaan vielä enemmän Saksan suomalaisten seurakuntien toimintaan. Minulle tärkeitä asioita ovat usko, toivo ja rakkaus: Usko Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, toivo paremmasta huomisesta myös meidän omien käsiemme kautta, sekä rakkaus niin tuttuja kuin tuntemattomia lähimmäisiä kohtaan.
Kulunut vuosi on koetellut kaikkia. Erityisoloista on seurannut paljon pelkoa, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Tämä on näkynyt myös meidän seurakuntiemme toiminnassa – etenkin kun tilaisuuksia on peruttu ja papit ovat työskennelleet vimmatusti sielunhoidollisissa tehtävissä. Kun poikkeustila loppuu, on tämä kaikki ehtinyt jättää jälkensä myöskin meidän toimintaamme. Tämä jälki on sekä taloudellinen että henkinen. Tietotekniikan lisääntynyt käyttö etätapahtumien muodossa on avannut uusia mahdollisuuksia tilaisuuksien järjestämiseen, mutta ihmiset kaipaavat fyysistä yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä. Turvallisuus on myös teema, jota monet tulevat vielä pitkään pohtimaan – jopa rokotuksienkin jälkeen. Poikkeustilan päättyminen, tai paremmin sanottuna hiipuminen, vaikuttaa myös päätöksiin, joita seurakunnissa ja SKTK:ssa tullaan tekemään. Tiedostan tämänhetkiset sekä mahdolliset tulevat ongelmat, ja haluan omalla osaamisellani ja kokemuksellani olla mukana tässä murroskohdassa. Painopiste on mielestäni sanalla ”yhdessä”, sillä haluaisin kehittää myös seurakuntien välistä yhteistyötä. Yhdessä olemme suomalaisia ja suomalaismielisiä, yhdessä uskomme. Yhdessä olemme Kristuksen kirkko, ja yhdessä tästä selviämme!
Jenni Kempcke wohnt im Odenwald mit ihrem deutschen Mann und kleinem Sohn. Sie ist Theologin und Doktorandin an der Uni Heidelberg. "Für mich wichtige Themen sind Glaube, Hoffnung und Liebe: Der Glaube an Gott und seine Verheißungen, die Hoffnung auf ein besseres Morgen auch durch unsere Taten und die Liebe zum nahen und fernen Nächsten", sagt Jenni und möchte mithelfen, besonders die Auswirkungen der Corona-Zeit aufzufangen - gemeinsam, zusammen mit anderen.
Suomi-keskuksen aukioloajat:
Ti 11-15
Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.
Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.
Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.
Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”
Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.
Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022.
www.facebook.com/frankfurt-srk
lähetystyön yhteyshenkilö, ystäväpalvelu
Pappien koordinaattori, viestintä / Koordinatorin der Pfarrer/innen, Kommunikation
Video https://youtu.be/vyUUCM5zdysLink öffnet sich in einem neuen Tab
Olen toiminut suomalaispappina Saksassa 1.5.2015 alkaen. Alueellani on viisi seurakuntaa - Frankfurt, Karlsruhe, München, Rhein-Neckar ja Stuttgart joissa toimintaa on säännöllisesti. Näiden seurakuntien lisäksi alueeseeni kuuluvat jumalanpalveluspaikkakuntina Augsburg, Bensheim, Freiburg, Konstanz ja Nürnberg.
Suomalaispappina työhöni kuuluu erityisesti suomenkielisen kirkollisen toiminnan järjestäminen sekä toimitukset ja sielunhoito Saksassa asuville ja täällä vieraileville suomalaisille. Työssäni tapaan ihmisiä jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnan eri toimintaryhmissä sekä tapahtumissa. Pappina tehtäväni on olla tukemassa seurakuntaelämää ja luomassa mahdollisuuksia kohtaamisille sekä olla tukena elämän eri tilanteissa.
Asun Frankfurtissa, monien muiden suomalaisten tavoin, ja nautin sen kansainvälisestä ilmapiiristä. Ennen Saksaan muuttoa asuin Helsingissä ja työskentelin Porvoon suomalaisessa seurakunnassa. Olen toiminut pappina neljässä seurakunnassa eri puolilla Suomea ja nyt nautin siitä, että saan tehdä työtä suomalaisten parissa Saksassa.
Minuun voi olla yhteydessä elämän iloissa ja suruissa ja toivon, että tapaan teitä seurakunnan eri tilaisuuksissa.
Ich arbeite als finnische Pfarrerin in Deutschland seit dem 1.5.2015. In meinem Gebiet gibt es fünf Gemeinden mit regelmäßigen Aktivitäten: Frankfurt, Karlsruhe, München Rhein-Neckar und Stuttgart. Darüber hinaus gibt es Gottesdienste ab und zu auch in Augsburg, Bensheim, Freiburg, Konstanz und Nürnberg.
Als finnische Pfarrerin gehören zu meinen Aufgaben insbesondere die Organisation der kirchlichen Aktivitäten, Amtshandlungen und Seelsorge in finnischer Sprache für hier wohnende und reisende Finninnen und Finnen. Neben Gottesdiensten begegne ich den Menschen in den Gruppen und anderen Veranstaltungen der Gemeinden. Als Pfarrerin möchte ich die Gemeindearbeit unterstützen, Begegnungen ermöglichen und den Menschen in den verschiedensten Lebenslagen zur Seite stehen.
Ich wohne in Frankfurt, wie viele andere Finninnnen und Finnen, und genieße den internationalen Flair. Bevor ich nach Deutschland kam, wohnte ich in Helsinki (Finnland) und arbeitete in der finnischsprachigen Kirchengemeinde in Porvoo. Bisher war ich als Pfarrerin in vier Gemeinden in Finnland tätig und freue mich nun darüber, unter meinen Landsleuten hier in Deutschland arbeiten zu können.
Ich möchte Ihnen in den Freuden und Sorgen des Lebens beistehen. Zögern Sie nicht, mit mir Kontakt aufzunehmen. Und natürlich hoffe ich, dass wir uns auch bei den Gemeindeveranstaltungen begegnen!
Rippikoulu- ja nuorisotyö / Konfirmanden- und Jugendarbeit
Aloitin Länsi-Saksan ulkosuomalaispappina 1.2.2013. Asun Kölnissä, mutta työalueeseeni kuuluu lähes koko Nordrhein-Westfalenin alue. Tehtävänäni on palvella täällä asuvia ja matkustavia suomalaisia heidän omalla äidinkielellään kaikissa kirkollisissa ja hengellisyyteen liittyvissä asioissa.
Kirkollisten toimitusten lisäksi työnkuvaani kuuluu kristillinen kasvatus esimerkiksi rippikoulutyön ja pyhäkoulun merkeissä. Olen myös käytettävissä sielunhoidollisia keskusteluja varten sekä tukemassa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja arjen haasteita kotimaan ulkopuolella.
Suomalaisia seurakuntia Länsi-Saksan alueella on neljä: Köln, Düsseldorf, Münster sekä Ruhrin alue. Näillä kaikilla paikkakunnilla vietämme säännöllisesti jumalanpalveluksia, välillä myös muilla paikkakunnilla. Kirkollisten toimitusten osalta palvelen koko läntisen Saksan alueella. Tapaan myös seurakuntalaisia erilaisissa tapahtumissa ja toimintapiireissä.
Opiskelin teologian maisteriksi Helsingissä. Valmistumisen jälkeen kuitenkin palasin juurilleni Pohjois-Pohjanmaalle, jossa työskentelin seurakuntapastorina. Pienen paikkakunnan kasvattina nautin nyt ulkosuomalaisena siitä monipuolisuudesta ja elämän sykkeestä, jota Köln suurkaupunkina tarjoaa. Paljasjalkaisena oululaisena ja Oulujoki-varren lenkkeilyyn tottuneena iloitsen kauniista ja suuresta, koko työalueeni läpi virtaavasta Rein-joesta.
Kannustan kaikkia läntisen Saksan suomalaisia tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan ja ottamaan rohkeasti yhteyttä!
Seit 1.2.2013 bin ich die finnische Pfarrerin für Westdeutschland. Ich wohne in Köln, bin aber zuständig für beinahe ganz Nordrhein-Westfalen. Meine Aufgabe ist es, hier wohnenden oder reisenden Finninnen und Finnen in allen kirchlichen und geistlichen Fragen in ihrer eigenen Muttersprache zur Seite zu stehen.
Neben den kirchlichen Amtshandlungen gehört die christliche Erziehung (z. B. Kindergottesdienst und Konfirmandenarbeit) zu meinem Aufgabengebiet. Gerne stehe ich auch für seelsorgerliche oder alltägliche Lebensfragen zur Verfügung und unterstütze die finnische Gemeinschaft.
Im Gebiet West gibt es vier finnische Gemeinden: Köln, Düsseldorf, Münster und Ruhrgebiet. Gottesdienste feiern wir in allen diesen Gemeinden regelmäßig, ab und zu zusätzlich auch an anderen Orten.
Ich habe in Helsinki Theologie studiert, kehrte dann aber wieder zu meinen Wurzeln nach Nordfinnland zurück. Jetzt in Köln genieße ich das pulsierende Leben und die Vielfältigkeit einer Großstadt. Da ich an dem Oulufluss aufgewachsen bin - und am Fluss entlang meine bevorzugte Joggingstrecke verlief - finde ich es besonder schön, dass der Rhein durch mein ganzes Arbeitsgebiet fließt.
Ich lade Sie herzlich zu den Veranstaltungen der finnischen Gemeinden ein!
CookiesLink öffnet sich in einem neuen Tab