Cookies

Olen Päivi Kantti, 55-vuotias kahden nuoren miehen äiti, koulutukseltani kauppatieteen maisteri ja siinä määrin vannoutunut salibandypelaaja, että olin mukana perustamassa Frankfurtin suomalaisen seurakunnan salibandyryhmää. 
Olen Porista kotoisin, asunut Frankfurtissa vuodesta 1999 ja toiminut eri tehtävissä Forest Alliance Oy:ssä ja Trema-yhtiössä, jonka jälkeen siirryin 2002 Euroopan Keskuspankkiin, jossa olen työskennellyt monenlaisissa tehtävissä mm. kirjanpito-, markkinaoperaatioiden ja riskienhallintaosastoilla.
Olen ollut moninaisissa luottamustoimissa näiden Frankfurtin vuosien aikana: Suomi-koulun tilintarkastajana, SKTK:n tilintarkastajana, EKP:n IPSO-ammattiliiton tilintarkastajana ja Frankfurtin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin jäsenenä kahteen otteeseen, ensin 2002–2008 jäsenenä ja varapuheenjohtajana ja 2014 alkaen taloudenhoitajana. Teen myös suomalaista Sisu-Radiota vuodesta 2005 alkaen.
Työskentelin Suomen Pankissa kymmenen kuukauden ajan 2013–2014. Lapseni kävivät silloin Helsingin Eurooppa-koulua ja kokeilivat, josko suomalainen jääkiekko on parempaa kuin saksalainen. Samoin he saattoivat vertailla Helsingin Eurooppakoulua Frankfurtin versioon. Takaisin tultiin kaikki :).  
Aloitin sosiaalityöntekijäopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa joulukuussa 2021 ja toivon valmistuvani viimeistään 2025–2026. 
 

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022.